Synnytyskertomus

Päästiin eilen kotiutumaan ja nyt kun maitokin alkoi nousta niin minulla on hetki aikaa blogillekkin. :) Voidaan siis kaikki hyvin ja on ihanaa olla kotona. Tämä synnytyskertomus on nyt se mitä minä muistan sillä en saanut sairaalasta mitään paperista versiota. Kyselen sitä perjantaina kun meillä on imetyspoliklinikka-aika ja laitan korjaillun tekstin johonkin noista sivuista tai teen omansa.

Miulla oli viime viikon keskiviikosta asti sellasta ärsyttävää menkkajomotusta mitä oli ollut jo monesti aiemminkin. Sitä sitten vaan kirosin siinä kun ei kipeytynyt mihinkään ja ettei koskaan päästä synnyttämään. Torstaina alkoi sitten tulla verensekaista limaa mitä sitäkin oli tullut tosiaan jo kerran aiemmin viikko sitten. Joskus siinä iltapäivästä minuun iski fiilis, että huomenna meillä on vauva. Sellainen samanlainen kun silloin testiä tehdessä, että nyt se on positiivinen. Parin tunnin sisällä ne jomotukset muuttui selvemmiksi ja jossain vaiheessa henkeä salpasi supistuksen aikana. En ensin uskaltanut sanoa Joonakselle mitään jos ne loppuukin tai se panikoi tai jotain. Sitten se huomasi kun hengittelin niin oli pakko sanoa. :D Ensimmäinen kysymys oli, että pitääkö lähtee. Sanoin että pitää, mutta ei vielä. Kävin pariin otteeseen suihkussa, otin panadolia, hengitin, istuin jumppapallon päällä...Mikään ei oikeasti vaikuttanut mihinkään. Kymmenen aikaan alkoi tulla kymmenen minuutin välein ja ne oli jo aika napakoita. Ajattelin että niitten pitäs tihentyy siihen viiden minuutin väleihin, että voitas lähteä. Katottiin kaks jaksoa gossip girliä koneelta ja sitten en enää pystynyt olemaan kun väsytti ja supisti. Välit oli edelleen kymmenen minuuttia, joten yritin nukkua mistä ei tietenkään tullut yhtään mitään. Kärvistelin niiden kanssa puoli kolmeen asti ja soitin synnärille, että on viisi tuntia tullut säännöllisesti eikä auta suihku tai mikään. Ne sanoi, että voi ihan hyvin tulla jo jos en pärjää kotona. Sit lähettiin ja muistan matkasta aika vähän kun olin niin väsynyt. Ajettiin ensiavun eteen mistä menin sisään ja Joonas kävi viemässä auton parkkitaloon. Odottelin siinä ensiavussa ja sinä aikana tuli yksi supistus. Ylhäällä kätilö otti meijät vastaan, vei synnytyssaliin numero 4 ja antoi sairaalavaatteet. Kätilö kyseli kivunlievityksestä ja sanoin ottavani kaikki ehdotukset vastaan. Hän sitten kysyi haluunko mennä ammeeseen ja olin nii väsyny, että nyökkäsin vaan. Sit se kävi laittaa sen veden valumaan kun siinä menis kuulemma puoli tuntia ja sain sillä aikaa pukee sairaalavaatteet. Laitettiin miut käyrille ja kätilö teki sisätutkimuksen. Olin 3 senttii auki ja supistukset alko tuntuu koko ajan voimakkaammin ja kai ne tihenikin vähän. Sain sit ilokaasun siihen ku ooteltiin että se vesi laskis. Se kätilö meni kirjaamaan ja ne supistukset tiheni varmaan siihen viiteen minuuttiin. Kolme supistusta hengitin sitä kaasua ja sit alko oksettaa nii laitoin sen pois. Eikä se oikeestaan niihin supistuksiin auttanutkaan. Olin niin väsynyt, että olin aika hiljaa koko ajan mitä nyt supistuksen aikana vaikeroin. 

Kun kätilö tuli takasin niin se huomas miten paljon kivuliaampia supistukset oli ja kysyi haluanko ollenkaan sinne ammeeseen enää kun ei se varmaan auta. Sanoin etten halua ja kätilö ehdotti epiduraalia. Nyökkäsin ja hän soitti sitä anestialääkäriä paikalle. Sain sen tipan siinä odotellessa käteen ja olihan se tosi inhottavaa. Mutta siinä vaiheessa olin niin väsynyt, että vaan vaikersin. Sitten tultiin tökkimään selkää...Ja puoli tuntia tökittiinkin. Jälkeenpäin Joonas laski, että ainakin neljä pistokohtaa löytyi selkärangasta. Eli ei siis jotenkin mennyt oikeaan paikkaan se katetri. Se laittaminen vihloi inhottavasti ja supistukset tuli tiheempään koko ajan ja oli todella kipeitä. Lopulta anestialääkäri sanoi, että nyt se oli ehkä oikeassa paikassa joten varmuuden vuoksi laittaa vain puoli annosta lääkettä ja tulee puolen tunnin päästä laittamaan loput jos se vaikuttaa oikeassa paikassa. seuraavan supistuksen puolivälistä alkoi vaikutus ja kipu hälveni. Kätilö lähti taas kirjaamaan ja kahden supistuksen jälkeen käskin Joonaksen kutsua sen takaisin kun minua ponnistutti. Kätilö tuli ja otin housut pois sisätutkimusta varten. Joku iso kalvorakko oli edessä ja se ei voinut kuulemma tutkia joten pyysi lupaa puhkaista kalvot. Nyökkäsin ja sit se yritti puhkaista, mut ei onnistunu. Tuli joku toinen kätilö kokeilee ja se sit sai ne rikki. Vihreet veet oli nii ne selitti tilanteen siitä, että vauva pitää viiä sinne virvottelu huoneeseen tarkastettavaksi infektioriskin takia heti syntymän jälkeen. Olin sit sen 10 senttiä auki kun ne sai kokeiltuu ja sain luvan ponnistaa aina supistuksen tullessa.

Seuraavasta supistuksesta aloin ponnistella ja se tuntu ihan kamalalta kun se epiduraali ei vaikuttanu tieteskä tuonne alapäähän. Joonas seisoi siinä vieressä ja vältin katsomasta sitä kun se näytti niin avuttomalta. Muutenkin yritin keskittää ne vähät energiat ponnistamiseen. Ensin olin selällään, mutta se tuntui jotenkin huonolta niin käännyin kontalleen sängynpäätyä vasten kun se oli nostettu ylös. Siinä ponnistelin vähän aikaa ja se kipu oli aivan kauheaa. Taisin aina vähän rääkyä, mutta kätilö ei sanonut siitä mitään. Kätilö yritti että ei sais niin kovaa ponnistaa etten repeis, mutta esteleppä siinä...Jossain vaiheessa kätilö pyysi miut kääntymään selälleen, että sais helpommin sitten hoidettua sen tilanteen tytön syntymän jälkeen niiden vesien takia. Tuntui, että repeen ja pahasti mutta kätilö vakuutteli koko ajan miten rohkeesti ponnistin supistuksen loppuun saakka. Se oli synnytyksen kamalin ja kivuliain osuus kuten etukäteen ajattelinkin. Pian tytön pää syntyi ja meinasin pyörtyä kivusta kun kätilö vetäisi loppuosan tytöstä ulos. Jossain välissä Joonas oli soittanut kellosta toisen kätilön paikalle, että tämä veisi tytön sinne virvoitteluhuoneeseen. Tytöllä oli kuitenkin kaikki hyvin ja hän tuli melkein heti takaisin ja kätilö pyyhkäisi vähän sitä kakkaa pois. Tyttö tuli paidan alle ja kakkasi saman tien päälleni. Siinä sitten katseltiin Joonaksen kanssa tätä pikkuista peikkotyttöämme. Kellohan oli tosiaan 6:24 kun tyttö oli maailmassa. Kätilö tikkaili minuun sitten kolme tai neljä tikkiä ja se oli ponnistusvaiheen jälkeen kamalinta koko synnytyksessä, vaikka oli puudutuskin.  Lapussa minkä sain lukee, että toisen asteen repeämä välilihassa. Kun ne hoitajat sairaalassa katto niitä, että onko ne parantunu niin niitä ei kuulemma edes näkyny, että ne oli jossai tuolla sisäpuolella. 

Synnytyksen kesto siis ensimmäinen 8 tuntia, toinen 24 minuuttia ja kolmas 9 minuuttia. Kätilökin sanoi, että olinpas ensisynnyttäjäksi rivakka ja oli kiva hoitaa tuommoinen synnytys. Meidän kätilö oli tosi kiva ja oli mukavaa kun ei vaihtunut synnytyksen aikana vuoro. Tyttö oli salissa jonkun aikaa rinnalla, tuli uusi kätilö sekä joku opiskelija ja minä kävin suihkussa. Sillä aikaa tyttö pestiin ja Joonas seurasi punnituksia yms. Mitathan olivat tosiaan 3775g, 52cm ja 34cm. Painoa on enemmän kuin arvioitiin ultrassa, mutta tyttö on niin pitkä ettei näytä ollenkaan isolta tai pullealta. Pisteet ovat menneet 9/9/10. Sellasia tilanteita mitä miula jäi hauskana mieleen oli kun se anestialääkäri tuli antamaan loput siitä puudutuksesta ja kätilö huikkasi ovelle, että ei tarvii me synnytetään nyt! Ja sitten kun kätilö sanoi jossain vaiheessa sen perinteisen "täältä näkyy jo tukka" niin sanoin Joonakselle, että "Sillä on tukka!" :D Muuten olin niin väsynyt, että olin aika hiljaa koko synnytyksen ajan. Aamulla Joonas lähti vielä kodin kautta työhaastatteluun ja me siirryttiin osastolle huoneeseen 4. Seuraavana päivänä päästiin onneksi perhehuoneeseen sillä minua itketti aivan järjettömästi kun Joonas joutui vielä perjantai-iltana menemään yöksi kotiin. En tykännyt olla sairaalassa ollenkaan, edes siellä perhehuoneessa. Tuntui ikävältä kun kaikkea mitä teki kytättiin, enkä muutenkaan saa kauhean hyvin nukuttua vieraassa paikassa. Kotona tytön kanssa valvominenkin tuntuu paljon helpommalta kun sairaalassa tulin nopeasti hermostuneeksi jos en saanut tyttöä syömään tai nukkumaan. Kotona taas oon ollut ihan rauhallinen, vaikka toissa yönäkin valvoin neljä tuntia tytön kanssa kun ei onnistunut nukkuminen eikä syöminen. Paljon paremmin sisäistääkin tämän koko vauva-asian kun ollaan kotona. Tässä vielä joitain kuvia synnytyksestä ja sairaalasta.