On jo aika

Pian vuoden ajan olen vältellyt, pelännyt ja unohtanut. En ole kirjoittanut yhtään mitään. En ole avannut blogia, koska pelkäsin sitä mitä täällä on. En ole kirjoittanut päiväkirjaan, koska en ole erityisesti halunnut tallettaa mitään ajatuksiani. Nyt on kuitenkin jo aika ja tänään olen repinyt haavoja auki ihan urakalla. Kuvakansioita ja vanhoja tekstejä. Kannatti odottaa, sillä olin valmis. Enää ei pelota. 


Mitä kuuluu? 

Kuulen tämän usein, enkä osaa vastata siihen vaan edelleen vaikeilen. "Tässähän tämä." "Ihan hyvää, tilanteen huomioiden." "Noh vaihtelevaa." Joskus jopa "Ihan hyvää." Mutta mitä itse vastaisitte jos teillä olisi ollut sellainen vuosi kuin minulla oli? Ero, yllätysraskaus, muistinmenetys, muuttoja, täysin uudenlaisen arjen opetteleminen...Ongelma on siis se, etten osaa suhteuttaa kuulumisiani vaan alan miettiä mihin verraten minun pitää vastata. Viime kevääseen ja muutamiin muihin todella synkkiin hetkiin verraten kuuluu itseasiassa tosi hyvää. Tosin paremminkin on mennyt, ennen kaikkea tätä tiedättehän. Opettelen edelleen uimaan uudestaan räpiköinnin sijaan, mutta on paljon hyvää just nyt.

Olin viime viikolla työhaastattelussa paikkaan johon ihan oikeasti halusin tosi paljon. Jossain vaiheessa mainitsin bloggaamiseni sivulauseessa ja haastattelija totesi heti "Joo löysinkin sen kun googletin siun nimeä!". Mieleen hiipi paniikki, en tiennyt yhtään mitä täällä on. Ja todella usein varoitellaan siitä miten huonon kuvan voi itsestään antaa. Lause kuitenkin jatkui "Tykkäsin siitä paljon, tosi avoimesti ja rehellisesti kirjoitit!". Saatoin huokaista samaan aikaan kun ilo läikehti sisälläni. Sain sen paikan. 

Tuon lisäksi ihan lyhyen ajan sisään on kuulunut vanhoista lukijoista muualla somessa. Nämä ja se, että rahkeet taas riittää, on syitä miksi sormet juoksee näppäimistöllä just nyt. Ollakseni täysin rehellinen, olen myös kaivannut tätä osaa minusta. 

Joten tässä minä nyt taas olen. Vanhalla tutulla avoimuudella ja kirjoitustyylillä, mutta aivan uusilla aiheilla! Ihan niinkuin ennenkin, teen tätä itselleni. Siitäkin huolimatta toivotan tervetulleeksi sekä vanhat, että uudet lukijat. Tämä on Norsunluusydän 3.0. 

10 kommenttia:

  1. Anonyymi7/3/18 07:23

    Kivaa kun olet palannut <3 Aurinkoa kevääseen.

    VastaaPoista
  2. oi ihanaa, mä oon niin kaivannut sun juttuja! :)

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin ja kovasti tsemppiä ja voimaa arkeesi. <3

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa takaisin! Olen kaivannut juttujasi <3 mukavaa kevättä koko perheelle! 😘 t. Lukija vuodesta 2013 (meillä on saman ikäiset esikoiset)

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa takaisin! 😊 mä olen kaivannut sun juttuja🙂 saanko kysyä että mistä sulle tuli muistinmenetys? On varmaan ollut tosi rankkaa. Ihanaa että oot selvinnyt noin pitkälle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Se onkin selitetty tarkemmin tuossa muistinmenetystä käsittelevässä postauksessa.

      Poista

Haluaisitko sanoa jotakin?