Vauva 2017

"Oispa kamalaa jos oisitki raskaana! Mieti!" "No älä, vois aamulla soittaa et täs kävi nyt klassisesti et tää ei ookaa krapulaa. Luojan kiitos ei ois kun yks isävaihtoehto!" 

Ja paljon alkoholin siivittämää naurua päälle. Näin kutakuinkin meni keskustelu kaverin kanssa kuukausi sitten kun muistin puolivälissä iltaa, että piti varmistaa raskaudettomuus. "No testaan sitten myöhemmin viikonloppuna, ei se kuitenkaan oo mahollista." 

Ja niinhän sitten kävin muutaman päivää kestäneen rintojen arkuuden perusteella ostamassa raskaustestejä. Niitä joita edelliskesän ja -syksyn olin kovin toiveikkaana tehnyt. Tottumuksesta jätin testin lavuaarin reunalle palatakseni heittämään sen pois hetken kuluttua. Kuitenkin käteni pysähtyi ennen roskista kun näin parillisen määrän viivoja. "Mitä v*ttua!" Aloin paniikissa itkeä ja kävellä asuntoa ympäri niinkuin viivat häviäisivät tällä tavalla. Eivät hävinneet. Laitoin paniikissa viestiä kaverille ja siskolle. Pitää kertoa Joonakselle, aivan. Vielä suurempi paniikki. 

Vähän ajan kuluttua itku laantui, ehkä vähän paniikki myös. Ja siinä hetkessä me päätettiin, että me pystytään tähän. Oliko tämä vahinko? Ei. Me ollaan aikuisia ja tiedetään miten lapset saa alkunsa. Oliko tämä suunniteltua? Ei. Me myös naiivisti kuviteltiin kaiken sen yrittämisen jälkeen, että ei pystytä lisääntymään keskenämme. Halutaanko me tätä? Kyllä. Me molemmat ollaan tässä mukana kaikella sillä samalla rakkaudella vauvaa kohtaan kuin oltaisiin oltu vuosi sitten. 

Jo ennen uusimpia anonyymikommentteja tiesin, että ihmiset puhuu kun julkistettiin asia eilen. Oon kotosin paikasta jossa ihmiset vois merkata juoruilun CV:hen. Osa saattaa jopa olla oikeasti huolissaan. Ja olisin kirjoittanut tämän tekstin jos eilen, jos olisin ehtinyt. 

Suurimpaan osaan asioista, jotka ihmiset haluaa tietää, en vielä itsekään tiedä vastausta. Mutta jos teillä on jotain kysyttävää niin kyllä te voitte kysyä ihan omien nimimerkkienne takaa muualla somessa, ettekä piiloutua anonyymiyden taakse ja tuoda asiaa blogiin jossa sitä ei vielä oltu edes käsitelty millään tavalla.

En vielä tiedä missä tulen asumaan, kenen kanssa, miten jaksan...Ja olkaa onnellisia, että ne on asioita joista teidän ei tarvitse huolehtia ja miettiä. Asiat jotka sen sijaan tiedän ovat ne jotka merkitsevät. Tää on iloinen asia, läheiset on onnellisia ja meidän tukena. Neuvolassa tiedetään täysin millainen tilanne meillä on ja kuten aina ennenkin otan kaiken avun vastaan mitä saan. Ellestä tulee huikee isosisko. Tiedän, että jotenkin me selvitään ihan niinkun aina ennenkin.  Rakastan miun perhettä ja teen mitä tahansa sen eteen.

Joten sanokaa mitä vaan, mutta aion kaiken tämän pahoinvoinninkin uhalla nauttia tästä raskaudesta. Me aiotaan olla onnellisia tästä. 



9 kommenttia:

  1. Anonyymi1/3/17 11:01

    Valtavan paljon onnea huikeasta yllätyksestä! <3 ihanaa odotusta ja rakkautta elämääsi!

    VastaaPoista
  2. Todella paljon onnea!!<3 En voi kun olla onnellinen puolestasi!<3

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, paljon onnea! <3 Mikä raskausviikko on nyt meneillään? :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1/3/17 19:24

    Elämä on kyl täynnä ihan ihmeellisiä asioita! Onnea teille, siis ihan sitä iloa ja onnea, mutta onneksi olkoon myös <3 onneksi olkoon uudesta vanhemmuudesta ja onneksi olkoon Ellelle isosiskoudesta!

    VastaaPoista
  5. Onnea täälläkin! Mie ainakin uskon, että kaikella on tarkoitus!

    VastaaPoista
  6. Paljon onnea ja iloa! <3

    VastaaPoista
  7. Anonyymi5/4/17 20:10

    Uutta postausta odotellaan. Miten on raskaus sujunut yms 😊

    VastaaPoista

Haluaisitko sanoa jotakin?