Miten tälläisen otsikoi?

Monta tuntia ajatusten pyörittelyä yötä päivää. Hieman vähemmän keskustelua, sanoja ja sopimuksia. Pyykkivuorta isompi kasa huolta, syyllisyyttä ja luopumisen tuskaa. Entistä enemmän epävarmuutta, itkua ja paniikkikohtauksia. Päivän viimeisten auringonsäteiden verran valoa, helpotusta ja toivoa. Pikkuhiljaa kasvavaa hyväksyntää ja askeleita kauemmas ja kauemmas. 

Tiedättekö miltä tuntuu kun pelkää jatkuvasti kuinka kauan pysyy kasassa? Kun kaikki tunteet tulevat eri tavalla kuin ennen, kuin hyökyaaltoina jotka tekevät tilaa seuraavalle? Kun yksi asia merkitsee enemmän kuin mikään muu ja tekisit ihan mitä vain sen eteen? Jopa sen mikä eniten sattuu.

Kuukauden olen pyristellyt kuin pikkulintu pakkasta vastaan. Olen suorittanut, hymyillyt ja romahtanut. Joka ikinen päivä. Lopulta teimme päätöksen siitä, että tytön tapaamis- ja asumisasiat menevät uusiksi. Ja tänään minä pakkasin hänen tärkeimpiä asioitaan pieneen matkalaukkuun, että hän tuntisi olevansa kotona siellä mikä tähän mennessä on ollut kakkoskoti. Isän kanssa. 

Kun pohdin tätä asiaa koin koko ajan syyllisyyttä. Kääntelin asiaa päässäni kaikin mahdollisin tavoin tietäen, että lapseni paras tällä hetkellä ei ole minun luonani. Yritin miettiä kaikkia vaihtoehtoja. Lopulta varovaisesti toivoen, että teemme oikean ratkaisun, luovuin suurimmaksi osaksi ajasta lapseni elämässä. Väliaikaisesti, mutta tietämättä miten pitkä se aika oikeastaan tulisi olemaan. Yrittäen sopeutua ikävöimään tuota pientä ihmistä, jonka olen tähän saakka suukottanut uneen lähes jokainen ilta hänen kolmevuotisen elämänsä aikana. 

Ja se syyllisyys seuraa minua luultavasti kauan. Tästä eteenpäin kuljen siis kohti sitä, että jaksaisin taas kannatella sekä itseni, että tyttäreni. Tällä hetkellä pystyn vain yhteen kerrallaan. Jos minusta tekee huonon äidin se, että tiedän mikä on lapselleni parempi vaihtoehto ja toimin sen mukaan niin sitten olen sitä kunnialla. Jos minusta tekee huonon äidin se, että annan lapseni isän olla isä huolimatta siitä miten asiat loppuivat niin sitten olen. Se etten laittanut vihaa ja katkeruutta tyttäreni edelle on, uskokaa pois, paljon vaadittu. Olisin voinut antaa sen mennä niinkin. Koska emme pystyneet antamaan hänelle ehjää perhettä, on meidän pystyttävä edes toiseksi parhaaseen. Hän ansaitsee molemmat vanhempansa, terveinä ja kykenevinä huolehtimaan hänestä. Ja niin se tulee olemaan. 

Ja koska Profeetat iski biisinsä teksteillä vahingossa sellaseen saumaan, että tein tästä voimabiisin itselleni niin pakko lainata sitä vielä tähän. 


"Niin on ollut ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella
vaik riidat meinais repii kaiken.
Niin on ollut ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella
Käännän selän, vaan selkää vasten."


12 kommenttia:

  1. <3 olet mahtava äiti. teet sen mikä tyttärellesi on parasta. Vaikka se varmasti sattuu ihan perkeleesti. Mutta se tekee sinusta ja vahvan naisen, mahtavan äidin. Tsemppiä ja haleja ihan hirveästi <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä sä varmasti olet pohtinut tätä niin paljon, että tiedät, että tämä on nyt oikein. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti ainakin toivon niin. Kiitos <3

      Poista
  3. Kirjoitat todella pysähdyttävästi, rohkeasti ja aidon rehellisesti tunteista, joita moni ei edes uskaltaisi tuntea ja tilanteista, joita useimmat peittelisivät lähipiiriltäänkin. <3 Tunnetiloihisi on luontevaa samaistua... lasten isä meni naimisiin toisen naisen kanssa viikkoa ennen nuoremman lapseni syntymää, ei ihan kevyt kuvio siis takana täälläkään. Mutta silti (ja juuri siksi), still alive! :D

    Olet tehnyt huikean rohkean ja epäitsekkään päätöksen, ja niin kipeää kuin se tekeekin, uskon sen olevan tilanteesi huomioiden "oikea" ratkaisu. Ja niin kuin sanoit: kun ei ole mahdollista valita parasta mahdollista, on valittava vähiten väärä.

    Jään seuraamaan elämääsi ja ajatuksiasi, ja teen samalla ennakkotilauksen tulevaan kirjaasi! :) <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, hurja tilanne. Ihanaa että kaikki meni lopulta hyvin! <3

      Kiitos ja ihana, pakko ehkä saada se kirja valmiiksi kun on jo näin monta uskollista lukijaakin! <3

      Poista
  4. Äitimyytit ovat ahdistavia aitauksia asiat ovat tehtävä aina lapsen parhaaksi. Pinja tiedät varmaan millainen minun äitys on ollut voimia paljon jokainen äiti on ainutlaatuinen , ja myytit ovat tehty rikottavaksi.

    VastaaPoista
  5. Sä oot hyvä äiti, kun noin epäitsekkäästi ajattelet lapsen parasta <3 Ei varmasti ole ollut ihan helppo päätös, ja vaatii varmaan totuttelua, mutta onneksi ei tarvitse olla pysyvä ratkaisu:)

    VastaaPoista
  6. Kuinka sä nyt teet kun oot raskaana? Jääkö Elle isällensä? Teetkö lapsen yksin vai muuttaako tulevan lapsen isä sun luo? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi1/3/17 10:25

      Eikö se Joonas ole tämänkin isä.

      Poista
    2. Anonyymi1/3/17 11:58

      Ai, luulin että ne on eronnu ja et tää on jonkun muun..

      Poista
  7. Miten ajattelit jaksaa ja pärjätä vauvan kanssa kun et tällä hetkellä voi huolehtia edes Ellestä?

    VastaaPoista

Haluaisitko sanoa jotakin?