Koditon

Sanotaan että koti on siellä missä sydän on. Mie en enää tiiä missä miun sydän on tai onko miulla sellasta edes. Lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen oon muuttanut nyt seitsemän kertaa ja vasta tuolla edellisessä kodissa oli koti. Lapsuudenkoti on tietenkin aina koti, mutta sen jälkeen muut ovat olleet vain asuntoja lukuunottamatta tuota meidän edellistä kotia. 

Vietin vuoden vaihtumisen yksin kotona pakaten muuttolaatikoita ja itkien. Elle oli mennyt mummolaan turvaan pakkaamiselta. Se oli hänelle silminnähden rankkaa. Itkin sinä päivänä paljon eri syistä ja yöllä silmäni olivat jo aivan turvonneet. Vuosi vaihtui keittiön lattialla tabletin näyttöä tuijottaen. Kuulin ulkoa sillä hetkellä paljon enemmän rakettien pauketta, vain siitä tiesin vuoden vaihtuneen. Uusi alku, luulisin. 

Olin ollut innoissani uudesta asunnosta ja sisustamisesta. Mutta kun olin ollut täällä hetken mieleni alkoi mustua. Ajattelin etten sano sitä ääneen, ehkä se menee pois. Näin tytöstäkin ettei hän tykännyt olla täällä ja hän sanoi sen ääneen. Hän suuttui joka kerta kun yritin selittää, että tämä on nyt koti. Ehkä hän näki lävitseni, sillä minusta ei todellakaan tunnu siltä. Kaikki on jotenkin vähän väärin. 

On kylmä, kotona ei koskaan ollut liian kylmä. Valokatkaisijat ovat väärissä paikoissa. Kylppäri on kolkko ja käytävämäinen, se tuntuu koulun vessalta. Tuntuu että olen koko ajan varpaillani. En vain tunne olevani kotona, olen välitilassa.

Sitten aloin sanoa asian ääneen. Ensin isälleni, hänestäkin käytännön asiat olivat vähän epäloogisia ja hankalia. Sitten ystäville, he yrittivät sanoa että kestää hetki tottua ja sisustat vaan omannäköiseksi. Että voithan sie muuttaa. Ja niin olin jo itselleni luvannutkin, olen täällä vain sen aikaa kun on pakko. Sitten sanoin hänelle ja hän sanoi sen mitä olin ajatellut ensimmäiseksi. "Jos se johtuu siitä, että en ole siellä". En ollut juuri edes kaivannut häntä tänne, koen ettei hänkään kuulu tänne. Ja vaikka tunnen olevani enemmän kotonani hänen pienessä yksiössään, se ei johdu siitä että hän on siellä. Se ei johdu siitä että suurinosa vanhoista huonekaluista on siellä. Mikään ei ole loogista. 

Ehkä vain unohdin pakata oman puolen sydämestäni ja toinen on hänellä? En tiedä missä on koti, olen koditon. 

6 kommenttia:

  1. Riistää sydäntä tuo teksti. Olin vajaa vuosi sitten samassa tilanteessa. Koti ei ole vielä koko ajaksi löytynyt, mutta uskon sen vielä löytyvän. Tsemppiä. Joskus on mentävä minuutti kerrallaan.

    Minun tarinaa voit vilkaista http://levotonpaivakirjani.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä myös sinne!

      Kävin vilkaisemassa, pitää tutkia tarkemmin kun on aikaa. :)

      Poista
  2. Anonyymi8/1/17 22:10

    Kuulostaa todella rankalta ja tutulta. Minulla meni vuosi erosta lapsen isän(pettävän sian) kanssa tottua ajatukseen, että olen lapsen kanssa kaksin. Uusi asunto alkoi tuntua kodilta vasta parin vuoden asumisen jälkeen. Nyt uuden ihanan mieheni kanssa hommasimme yhteisen asunnon ja se on meille kaikille koti. Koita jaksaa ja olla vahva! Sinä ansaitset paljon parempaa. Timantteja Pinja on harvassa, kuten sinä.
    - Preussinpunainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikahan se monesti on se joka auttaa. Mutta miulla on vaan jotenkin tosi herkät vaistot, jos joku on pielessä niin se ahdistaa ennen kuin tiedän että se on pielessä. Ja tässä on nyt jotain "negatiivista energiaa" tai jotain...Luulen että tässä tapauksessa muutto auttaa. Kiitos. :)

      Poista
  3. Kuulostaa ihan kamalalta! Itse olen kokenut vastaavia en kuulu mihinkään -fiiliksiä monestikin. Onneksi ei enää tunnu siltä, mutta se on vaatinut asunnon vaihtoa. Mikä tahansa ei tunnu kodilta. Siis varmasti aika auttaa sinuakin, mutta voi olla että tuo uusi asunto ei vaan ikinä tunnu sinulle kodilta, silloin muutto kivempaan auttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin itsekin koen. Kuten yllä sanoin niin minulla on jotenkin tosi vahva sellainen intuitio ja menen monissa asioissa sen mukaan koska se tuntuu parhaalta vaihtoehdolta. Ikävä kyllä nykyään lähes aina on nämä vuoden määräaikaiset, joten joudutaan se vuosi tässä olemaan. :/

      Poista

Haluaisitko sanoa jotakin?