Asioita

Tällä hetkellä lista asioista jotka nostavat paljon tunteita pintaan on loputon. Yritän yliviivata niitä päässäni, ettei niitä tarvitsisi kokea toista kertaa. Kuitenkin joidenkin kohdalla sana on kulunut jo puhki ylivetämisen määrästä. 

Kun pakkaan tavaroita laatikoihin. Joku neuvoi että pakkaa vain uusi elämä, älä vanhaa. Ja sillä neuvolla en pakkaa mitään. Sitten näen tyttäreni kaikessa mihin kosken ja yritän erottaa mitä hän tarvitsee muistaakseen mistä tuli. Minulle sen muistaminen on kipeää, hänelle tärkeää. Pakkaan vanhaakin elämää laatikoihin. 

Kun näen ja kuulen sen toisen kaikkialla. Kun levität aivan liikaa minun ostamaani tuoksua ympäri asuntoa. Tiedän kyllä minne menet. Kun kuulen lapsen sanovan isi sata kertaa peräkkäin ja tiedän näkemättäkin kasvojesi ilmeen kun tuijotat ruutua. Tiedän kyllä kenelle puhut. Kun heikkoina hetkinä päästän sinut lähelleni ja kosketuksesi on erilainen. Tiedän kyllä mitä olet tehnyt. Olen kuullut nimen ainakin kymmenen kertaa, kymmenen kertaa liian usein. Olen kuullut sängyssä, kylppärissä ja kaupassa. Tiedän jo viisi yksityiskohtaa liikaa. Minun elämääni hän ei tule, minulle häntä ei ole. 

Kotiini kävelee ihmisiä joita en halua sinne. He kaikki haluaisivat tulla tilallemme. Kukaan ei sovi tänne, ei meidän kotiimme. Mitä ne kuvittelevat? Että tämä on vain asunto, johon voi tulla korvaamaan sen asukkaat? Tämä on minun kotini, kotini josta en halunnut lähteä. Silti otan vastaan uuden ja yritän parhaani mukaan tehdä siitä lapselle uuden kodin. Minusta tulee koditon. 

Olemme Ellen kanssa saaneet ystäviä. Uusia, mutta kovin tärkeitä jo. Voimme kävellä toistemme luo ilman kenkiä syömään edellispäivän lounasta. Koska ei itse jaksanut. Ja juuri kun saimme nämä ystävät niin joudumme lähtemään. Kun ensi vuonna näemme tarvitsemme aina kengät. Ja meidän tulee kova ikävä. 

Kun lapsi sanoo että sinun pitää mennä naimisiin. Isin kanssa, isi on kuulemma kuningas. Nähdessään valokuvan sanoo, että sinä haluat rakastaa isiä. Kun lapsi yrittää saada teidät pussaamaan niin kuin aina ennenkin. Ja joka kerta joudut sanomaan ettei se enää onnistu. Kun joudut selittämään lapselle asiat uudelleen ja uudelleen eikä hän ymmärrä. Ja joka kerta menet hänen puolestaan rikki. 

14 kommenttia:

  1. Oma asunto voi helpottaa. Joku päivä heräät eikä enää tunnu niin pahalta<3 sitä itsekin odotellessa.

    VastaaPoista
  2. Voimahalaus <3

    VastaaPoista
  3. Niin kovasti laittaa itkettämään sun puolesta.
    Paljon paljon voimia ja halauksia ❤️
    Tartu kiinni siihen elämään mihin pystyt,anna muun tulla perässä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi4/1/17 16:21

    Hei kirjoita lisää tapahtumista ja nykyhetkestä. Tiedän että kirjoitat fiilispohjalta, joten toivoisin että odottavaiset lukijat antaisivat fiilistä!<3 Miten voit? Miten Elle voi? Entäs Ellen isä? Olisi kiva jos postauksia tulisi usein, niinkuin ennen. T. vanha lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut paljon käytännön asioita viime aikoina, joten tunteet ja ajatukset ovat hieman jääneet. Lisäksi olen alkanut kirjoittaa joka päivä muistiinpanoja niin, että joskus ehkä saisin koottua kirjan. Kuulostaa näin "ääneen" sanottuna aika suurelliselta mutta kirjoitankin siltä pohjalta että kirjoitan itselleni.

      Mutta kun käytännön asiat alkavat rullata niin luultavasti blogikin taas vähän elpyy. Olen jotenkin vähän sulkeutunut tunteideni kanssa että pääsisin eteenpäin, mutta jossain vaiheessahan ne on kohdattava ja silloin tarvitsen kirjoittamista.

      Me voidaan kai aika vaihtelevasti, kaikki on totuttelua. :)

      Poista
    2. Lukisin kyllä innolla sun kirjoittaman kirjan! Rakastan tätä sun kirjoitustyyliä ja tapaa kertoa, liikutun joka kerta. Voimia arkeen Pinja <3

      Poista
    3. Maria kitos! Ihana kuulla, toivotaan että saan sen joskus valmiiksi. :)

      Poista

Haluaisitko sanoa jotakin?