Minä se olen

Käteni tärisivät koko matkan ja hississä aloin voida pahoin. Ei minua jännittänyt, eikä minulla ollut kylmä. En vain ole valmis. Uusi hissi, tunnen katseesi poskillani. Juuri siinä missä ensimmäiset kyyneleet ovat jo vierineet. Ovesta sisään ja sohvalle istumaan. Somasti vierekkäin, melkein niinkuin ennen. Muttei mikään ole niin. 

Tärinä pahenee ja pari kertaa luulen jo oksentavani. Haen katseellani vessaa ja lopulta näen kyltin "asiakas WC" käytävän päässä. Miksi kaikki epäonnistumiseen liittyvät asiat on koottu samoihin tiloihin? Paniikki nousee kohisten kurkussa ja mietin jo lähteväni. Miksi ylipäätään tulimme näin ajoissa, odottaminen tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Pyyhin kyyneleitä ja yritän pysyä kasassa. 

Olen yrittänyt pysyä kasassa kohta viikon, koska kyllähän minä pärjään. Minähän olen vahva, ainahan minä pärjään. Tiedän että kohta räjähtää. Vihdoin meidät pyydetään sisään. Olen lähinnä hiljaa ja nyökkäilen. Sinä juttelet kuin olisitte vanhoja kavereita.Niin sekin. Katselen jostain kaukaa ja pysyn kasassa.

Yritän osallistua "Mites torstaista maanantaihin? Olisi enemmän kuin se pelkkä viikonloppu" Joo se käy, voidaan ite järjestää ja sopia. "Mites sen päiväkodin kanssa sitten?" ja sitten sanoin ilmeisesti jotain väärää lapsen siedättämisestä päiväkodilla kun nostan esiin laajennetun hoito-oikeuden. Tietenkin, huonohan minä olen. Enkä minä sitä niin tarkoittanut. Olen jälleen hiljaa ja kuulen lukuja. Joo en mie mitään rahaa vaadi, käy se minimi. Nyökyttelen.

Kuulen sen vitsailevan siitä että teet töitä ja opiskelet. "Kestääkö terveys?" Mietin mielessäni yhtä kuivakkaa vitsiä siitä että parisuhde ei kestänyt. Nyökyttelen.
Tullaan uudelleen kun asutaan erillään. Paniikki hiipii takaisin, en halua muuttaa. Väkinäiset heipat, ulos ovesta ohi velkaneuvojien, jälleen hissiin. Enää ei ole kyyneleitä, pysyn kasassa.

Ostetaan vähän jotain. Ihmetellään miten pieniä lastenvaatteita tehdään ja suunnitellaan koristekäpybisnestä. Sinä ja minäMennään lounaalle, hei minä maksan. Jutellaan sukulaisista, ihan kuten ennenkin. Laskussa kestää ikuisuus ja alan hermostua kun katseesi välttely alkaa olla vaikeaa. Olen vältellyt silmiäsi nyt viikon. En itsekään tiedä mikä siinä saa minut varpailleni, ehkä luulen sinun näkevän suoraan sisälle. 

Vielä pari tuntia sen jälkeen olemme niin hyviä yhdessä. Minä pysyn kasassa sinun avullasi, niinkuin olen aina pysynyt. Illalla kuitenkin romahdan. Mitä kovemmin taistelen sitä vastaan sitä varmemmin ja pahempana se tulee. "Äitillä on paha mieli, ei mitään hätää" Lapsi on välttynyt paniikkikohtauksilta tähän mennessä kokonaan. Niitä on ollut niin harvoin, onneksi. Mutta nythän asiat on toisin.

Pari tuntia paniikkia ja kyyneleitä. Vähän puhetta ja silityksiä. Siinä sinun sylissäsi minä olisin vaikka elämäni loppuun, jos vain antaisit. Ymmärrän nyt, että olin oikeassa viisi vuotta sitten. Minun kuuluu olla yksin. Enää kukaan ei voi päästä niin lähelle kuin sinä pääsit, minun lähelläni kaikkia sattuu. Varsinkin minua itseäni.

Sinun pitää mennä, joku toinen odottaa sinua. Pitää kuulemma ilmoittaa jos tarvitsen sinua. Aina ja aina minä tarvitsen. 



18 kommenttia:

  1. Paljon voimia! :'( <3

    VastaaPoista
  2. Voi rakas <3 <3

    VastaaPoista
  3. Voi Pinja, niin surullista ja musertavaa , mutta kuinka upeasti kirjoitat.. sitä ihailen <3

    VastaaPoista
  4. Vasta löysin blogisi ja luin tekstejä elämästäsi. Upeasti kirjoitat, ja tämäkin niin kauniisti kirjoitettu vaikka todella surullista onkin.. Todella paljon voimia!<3

    VastaaPoista
  5. Pinja <3 mulle voi aina soittaa ja tänne saa aina tulla pakoon arkea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! <3 Pitäs nähdä kyllä, viimeks jäi hyvät maailmanparannukset kesken!

      Poista

Haluaisitko sanoa jotakin?