Helvetin keskiviikko

Miulla on nykyään oma henkilökohtanen helvetti nimeltä keskiviikko. Alan henkisesti voida pahoin tiistaina ja sen lisäksi fyysisesti keskiviikkona. Koko päivän ajatukset ja mielikuvat vilisee silmissä. Keskiviikon ja torstain välinen yö on käytännössä kiirastuli enkä juuri nuku. Olen hereillä torstaina 5:15 ja tärisen hämärässä kun kuulen avaimet ovessa. Nopeaa hiippailua eteisessä ja kolahdus. En pysty nukkumaan sen jälkeenkään. 

Itken todennäköisesti myös ensi yönä. Olen niin monessa helvetin pienessä palasessa, että kaikki ei ole varmaan enää edes tallessa. En ymmärrä miksi asiat on näin. Haluan vuorotellen repiä kaiken sinusta muistuttavan irti ja sitten toisaalta kerätä ne kasaan ja lukita jonnekkin mistä ei voi päästä pois. Haluan halata lujaa, mutta toisaalta niin lujaa että sattuu. Haluan että sinuunkin sattuu, mutta toisaalta en ikinä haluaisi sitä.

Kaikki tuntuu epäreilulta. Voisin hävittää koko päivän kokonaan. Minusta tuntuu, että minut on vain heitetty pois. Minusta tuntuu etten saanut yrittää tarpeeksi. Tulevaisudessa en pysty katsomaan taaksepäin ja ajattelemaan että annoin kaikkeni. Minulla oli kädessä vielä pelattavia kortteja, mutta sinne ne jäivätkin. Minua pelotti pelata ne ja sitten peli loppui. Uskoin että häviäisin jos pelaisin ne kerralla, luulin että minulla oli aika puolellani. 

Minä olen antanut monta kertaa nostaa pakasta kun kortit eivät ole käyneet. Ja nyt minä en saa pelata edes kädessäni olevia kortteja pois. Minä voin vain ja ainoastaan hävitä tämän pelin. Ja katsoa sivusta miten jaat voittosi toisen kanssa. 

Olen ollut vahva jo monta yötä ja päivää. Nyt en enää todellakaan ole, en tiedä miten selviän seuraavasta yöstä. Helvetin keskiviikko. 

5 kommenttia:

  1. Tämän luettuani tuli ihan sama järkytys että sinullekin on käynyt aika samalla tavalla,kuin Emilialle hedelmistäänpuutunnetaan blogissa. ;/ En tiedä onko tuttu blogi sinulle, mutta kannattaa käydä kurkkaamassa jos vaikka olisi niistä teksteistä apua sinulle tunteiden vuoristorataan. Paljon jaksamista sinulle uuteen ja erillaiseen arkeen! Kyllä tästä vielä nouset, oot vahva, vaikkei siltä välttämättä nyt tuntuiskaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eveliinasta puhut varmaan? :) Tiedän joo blogin ja Eveliinan, meidän tytöt on samassa kuussa syntyny. Ja oon niitä tekstejä lukenut :) Kiitos. <3

      Poista
  2. Joo siis Eveliinaa tarkoitin, meni siskosten nimet sekaisin. :)

    VastaaPoista
  3. Mulle tuli tosi paha mieli sun puolesta. Oon lukenut sun blogia ihan alusta asti, ollut eri mieltä ja samaa mieltä sun kanssa, mutta aina odottanut uutta postausta.

    Kovasti odotin, että jatkat taas, mutta en totisesti toivonut, että se tapahtuu näin surullisssa merkeissä.

    Kyllä sä selviät, sun on pakko, itsesi ja Ellen takia.

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, niinhän se on.Kiitos <3 Kiva kuulla että luet!

      Poista

Haluaisitko sanoa jotakin?