Aistiyliherkkä?

Meillä on viimeinen kuukausi ollut aika väsyttävä. Ollaan oltu kipeänä paljon, mikä on outoa koska yleensä ei olla. Sen lisäksi Elle on alkanut toimimaan tietyllä tavalla toistuvasti ja koko ajan vain pahemmin. Koska kysyvä ei tieltä eksy niin kuvailin asian erääseen ryhmään ja sain monta vastausta. Aistiyliherkkyys. 


Pidempään lukeneet tietävätkin jo ehkä Ellen luonteesta jotain. Ettei me ikinä olla superhelpolla päästy. Hän ei koskaan ole ollut sylissä viihtyjä, mutta yksinkään ei ole halunnut olla. Vieressä nukkuminen on aina ollut hankalaa, koska hän nukkuu levottomasti. Jo yli vuosi sitten kirjoitin blogissakin siitä miten huonosti hän syö. Parannusta ei tosiaankaan ole tapahtunut, päinvastoin. Tällä hetkellä tyttö syö kotona periaatteessa ainoastaan mysliä. Kaikesta muusta otetaan vain haukku tai pari lusikallista.  Hoidossa syö ihan ok, mutta kotona lämmin ruoka on erityisen hankala. Usein ruoka on tytön mielestä myös "kuumaa", vaikka se esimerkiksi minulle tuntuisi jo hailakalta. 


Juuri eilen leikkasin Ellen päästä rastan. Hänen hiuksensa takkuuntuvat todella helposti ja niiden harjaaminen taas on todella vaikeaa. Tähän saakka olen yrittänyt hoitosuihkeen kanssa siirtäen hänen keskittymisensä johonkin muuhun samalla. Vaikka takkuja ei olisi niin harjaaminen Ellen mielestä "sattuu". Hampaat meillä pestään nekin puoliväkisin pikana, yrittäen saada lapsi kuvittelemaan että se on leikki. Hampaiden harjaus kutittaa, eikä hän pysy paikallaan ilman kiinnipitämistä. Kynsien leikkaus menee samaan kastiin edellisten kanssa ja parhaiten ne saisi leikattua unessa. 

Nyt parin viikon sisään on alkanut tämä, että Elle vähän väliä itkeskelee että"kutittaa" ja näyttää yleensä jalkoja. Pukeminen on ollut jo vuoden useimmiten yhtä helvettiä kun hän ei yksinkertaisesti halua vaatteita päälle. Sukkahousut ja sukat on vihonviimesiä vaatekappaleita, mutta myös kaikki kaulukset ja hatut ahdistavat kovin. Nykyään myös rasvaaminen, silittäminen ja muu vastaava saa vastaanoton "Äiti älä kutita minua". Ensin ajattelin vaatteiden ahdistavuuden johtuvan atopiasta, mutta se pahenee koko ajan, kun taas iho on talvesta parantunut koko ajan. Sittemmin olen syyttänyt myös uhmaa, mutta Elle on kovin vilpitön ja puhuu vaatteiden ahdistavuudesta aivan satunnaisesti. 


Kun muut ovat alkaneet huomautella näistä asioista niin aloin miettiä, että kyllä tässä joku on vikana enkä ole ihan sekaisin. Elle on alkanut pelätä suihkua jos vesi tulee sieltä ylhäältä. Peppua pestään lähes poikkeuksetta kiljumisen, itkemisen ja "äiti älä" pyyntöjen kera. Vesi on kuulemma kuumaa, laitan kylmemmälle ja yhä kuumaa. Oma äitini on ihmetellyt asiaa minulle useaan otteeseen ja nyt päiväkodissa ollut opiskelija palautti Ellestä havaintotehtävän, jossa mainitsee asiasta. Sielläkin on huomattu miten ahdistavia vaatteet Ellelle ovat. 

Lopulta päädyin heijastamaan "oireita" itseeni. Minun vaatteistani on aina leikattu laput pois, vaikkei minulla lapsena edes ollut atopian oireita. Edelleen vihaan kiristäviä housuja ja käytän niitä vain kodin ulkopuolella. Sama rintaliivien kanssa. Kotiin tullessa vaihdan lähes heti yökkärin päälle. Aika ajoin olen erittäin herkkä kosketukselle, enkä pidä siitä yhtään. Minua ei saa siis koskea lainkaan. En pysty keskittymään melussa, esimerkiksi taustamusiikki on mielestäni yksi kamalimpia asioita mitä tiedän. En kestä esimerkiksi kellon tikitystä tai sitä että joku naputtaa vaikka pöytää. En tykkää kotona ollessani pitää hiuksia auki, sillä jos ne menevät kasvoilleni niin ne kutittavat. Osasyy nukahtamisen vaikeuteen on se etten saa peittoa ja tyynyä kunnolla vaan ne ahdistavat minua. 


Lisäksi olen huomannut Ellessä uupumuksen. Hän on kovin väsynyt, kovin usein. Tyttö on kaksi ja näen hänessä sitä samaa uupumusta mitä koen itse joka päivä. Onko sekin oire jostain vai sitä kun päiväunet ovat jäämässä pois? Uhmaa? Aistiyliherkkyyttä? Haluaisin sopia päiväkodin kanssa vasun ja puhua tästä, sekä heidän kokemuksistaan aiheesta. Haluaisin soittaa neuvolaan, mutta en meidän neuvolan terkalle. Eli ensin pitäisi vaihtaa se terveskeskus, mikä on tehty yllättävän vaikeaksi. Olen lukenut aiheesta paljon viime päivinä ja monet pitävät koko juttua vain jonain muotidiagnoosina. Tai puutteena kasvatuksessa. Uskon että teissä lukijoissa on joku joka tietää aiheesta enemmän. Ja jos on, niin olisi huippua jos voisit kertoa oman mielipiteesi asiaan ja siihen miltä tämä kuulostaa. 


Tämä alkaa olla aika hankalaa meille kaikille. Ja haluaisin että Ellellä ei olisi niin kovin hankalaa, sitä on tuskallista seurata sivusta. Jos jollain on käytännön neuvoja niin otan ne ilolla vastaan. Siihen saakka kun saadaan jonkun ammattilaisen näkemys asiasta. 

10 kommenttia:

  1. Anonyymi4/4/16 20:29

    Kuulostaa autismilta, mutta ei Elle kyllä muuten vaikuta autistiselta lapselta. Tuosta aistiyliherkkyydestä tuli autismi mieleen, mutta voihan sellaista olla ilman autismiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin sitä että tosi moni Ellen luonteenpiirre minun silmissäni tuntui kumoavan tuon aistiyliherkkyden. Siksi en ole sitä varmaan ajatellutkaan. Mutta ilmeisesti myös sellainen keskittymiskyvyn puute ja jatkuva koheltaminen itseasiassa tukee jonkunlaista herkkyyttä eikä päinvastoin.

      Autismia tosiaan en usko tämän olevan, tai mistäs minä tietysti tiedän kun en lääkäri ole mutta...Voi olla ilmankin joo.

      Poista
    2. lastentarhanope5/4/16 19:14

      Voi tosiaan esiintyä ihan itsenäisesti ja ainoana diagnoosina. Kyllähän nuo oireet viittaavat johonkin tuollaiseen tosiaan, mutta hankalahan täältä on mitään sanoa, kun ei lasta ole tavannut koskaan. Tuo aistiyliherkkyys on ihan todellinen juttu, nykyisin tosin pidetään vähän just muotidiagnoosina. Mutta tämä muotidiagnoosinakin pitäminen voi johtua osittain ihan vain siitä, että tätä on ruvettu tutkimaan vasta viimeaikoina enemmän ja näin sitä osataan nykyisin havaita ja diagnosoida paremmin. Ota ihmeessä päiväkodin kanssa puheeksi ja neuvollassakin. Tärkeää saada tosiaan tietoa, että miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa, koska jos kyse on aistiyliherkkyydestä, niin näkyy se useassa ympäristössä. Kotona voi näkyä tietty vahvemmin, kun tutumpi ympäristö, mutta näkyisi myös muualla. Tsemppiä asian kanssa! Hyvä, että pohdit asiaa ja tärkeää havaita tällaiset asiat, jotta niitä voidaan tukea.

      Poista
    3. Joo toki näkemättä ja tuntematta on vaikea sanoa. Facebookin puolelta moni isän puoleni sukulaisista laittoi viestiä että heillä/heidän lapsilla on tätä ja kuvaus kuulostaa hyvin samankaltaiselta. Ja joku periytyvyys tässä taisi olla.

      Ja sain myös kannustusta pitää lapsen "puolia" niin sanotusti tuota vähättelyä vastaan. Kuulemma monet pitävät vain huonona kasvatuksena. Katsotaan miten kovasti joudun tappelemaan, huh. Kyseltiin vasu- aikaa tänään juuri ja saadaan kuulemma lähiaikoina ehdotukset päivistä. Mummolassa tämä ainakin näkyy ihan samoin kuin kotonakin. Ja ainakin juuri tuossa havainnointitehtävässä mikä saatiin kirjallisena on mainittu vaatteiden selkeästi ahdistavan ja joku toinenkin asia tähän liittyen.

      Kiitos paljon. :)

      Poista
  2. Anonyymi4/4/16 23:18

    Voikohan tämmöisestä yliherkkyydestä parantua? Tunnistin nimittäin itseni lapsena tästä. Aikuisuuden myötä moni asia parantunut (esimerkiksi tuo samanlainen nirsous kuin Ellellä nyt.
    Mielenkiintoinen aihe kyllä. Ei tuo normaalilta kuulosta - vaikka mikään lastenpsykiatri mä en kyllä ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun mielestä tähän kuuluu se että ajan myötä siedättyy. Koska itelläkään tää ei niin vahvaa ole enää, en leikkaile enää lappuja pois, voin käyttää poolokaulusta yms. Eli voi "parantua" tavallaan, vaikka tämähän on ikäänkuin ominaisuus enemmän kuin sairaus.

      Poista
  3. Meidän pojalla (reilu 2-v) on vähän samanlaista oirehdintaa kuin Ellellä. Esim vaatteiden kanssa on tosi tarkka miten ne on päällä, eikä ne saa olla "sinne päin" laitettu. Löytyy kyllä myös muita aistiyliherkkyyteen liittyviä oireita. Enkä ihmettele kyllä niitä, koska oon ite ihan samanlainen. Minuukin ahistaa jos sukat on esim väärää kangasta :D mutta kun mainihin asiasta neuvolassa, niin neuvolan täti tyrkkäs esitteen toimintaterapiasta josta vois kuulemma olla siihen apua. Lähinnä että lapsi oppii sietämään niitä ärsykkeitä vissiinkin. Kysäse ihmeessä teijän neuvolasta asiaa, tai soita vaikka toiseen neuvolaan. Kyllä ne neuvoo ja ohjaa eteenpäin, vaikka ei olis vaihtanut terveyskeskusta. Ainakin meillä toiminut (joensuussa) :)
    -Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me juteltiinkin itseasiassa tästä jo päivähoidon henkilökunnan kanssa ja he oli samaa mieltä. Erityislastentarhanopettaja oli kuulemma kuitenkin sitä mieltä että ainakaan vielä ei oo tarvetta kun vaan seurailla ja yrittää tehdä sen mukaan mikä tuntuu helpottavan yms...

      Oon kyllä neuvolaankin vielä yhteydessä, meillä on ne paperit tossa jo siitä vaihtamisesta kirjotettuna pitäs vaan postittaa. Kun on muutenkin ollut siis tarkoitus vaihtaa. Mutta se jo helpotti kun päiväkodin kanssa ollaan nyt samalla viivalla tän kans. Tsemppiä teille hei! :)

      Poista
  4. Pikkusiskoltani löytyy samoja "oireita" kuin tytöltäsi. Sukat kuulemma puristaa, sukkahousut kutittaa, pitsipaita kutittaa, kaulus voi tuntua oudolta, kuminauha ikävältä, mekkoa ei voinut pitää yhteen aikaan kun tuntui helma oudolta. Syö todella niukasti ja tiettyyn aikaan vain tiettyjä ruokia, joskus rakastaa jotain ruokaa, seuraavalla viikolla vihaa. Ei halua nukkua yksin mutta ei myöskään vieressä ja ei halua esimerkiksi että vanhemmat halailee tms, tuntuu inhottavalta. Ei ole lääkäriltä saatu virallista tietoa mutta sanoisin että kyseessä juurikin tämä aistiyliherkkyys.. Iän kanssa vähentynyt, oireita näkyi juurikin 7ikävuoteen saakka eniten. Nyt 11v satunnaisia huomautuksia esim. että imurointi kuulostaa sietämättömältä korviin.

    VastaaPoista
  5. Kuullostaa aspergerilta.

    VastaaPoista

Haluaisitko sanoa jotakin?