Lapsen kanssa kampaajalla

Vai parturissa? Kuulostaa toi kampaaja jotenkin vähän liian...noh ei kovin kuvaavalta. Ellehän on tosiaan kerran aiemminkin käynyt hiustenleikkuussa, mutta se ei mennyt hyvin. Nipsaistiinkin sillon lähinnä takaa vaan pari kiharaa pois ja ajateltiin että ensi kerralla sitten. No nyt oli sen ensi kerran vuoro kun ajattelin että jotain tuolle enemmänkin lattialuuttua muistuttavalle pienelle päälle oli tehtävä. Ja mielellään ennen valmistujaisiani. 


Yritin miettiä mitä tuosta sitten saisi aikaiseksi. Kävin läpi pienen henkilökohtaisen kriisin kun ymmärsin että se on leikattava lyhyeksi. Mutta puoli päivää asiaa sulateltuani, ja varsinkin nyt lopputuloksen nähtyäni, tajusin että niinhän sen kuuluukin olla. Olin hölmö kun edes ajattelin, että Ellen hiusmalli ei voisi olla lyhyt. Sehän on aivan hänen näköisensä! Pinterestistä löytämäni kuvan kanssa otin yhteyttä meidän, tätä nykyä, vakkarikampaajaan ja kysyin päästäänkö edes lähelle. Saimme varattua ajan sitten viikon päähän, eli täksi päiväksi. 



Viimeksi Elle kirkui, potki ja häntä piti pitää sylissä. Siitä viisastuneena päätin ottaa kaikki keinot käyttöön tehdäkseni kokemuksesta helpon ja mukavan meille kaikille. Pelkäsin että tämä pintaan noussut aistiyliherkkyys vaikeuttaisi asioita entisestään. Ajattelin siis jakaa vinkkini teillekkin, ne nimittäin toimivat! 



Lyhyesti sanottuna valmistele, aivopese ja lahjo. Aloin puhua kampaajasta ja hiustenleikkuusta Ellelle silloin tällöin heti kun sain ajan varattua. Elle on niitä lapsia joille pitää toistaa hieman usempaan otteeseen, että asia muuttuu todelliseksi. Lisäksi näytin Ellelle Youtubesta videon jossa kaverilta leikataan hiukset ja se selkeästi auttoi näkemään asian positiivisena kun ei se videon lapsikaan pelännyt. Lapsi sai myös lopussa tikkarin, jote Elle omaksui selkeästi että lahjontaa tiedossa jos tämä menee hyvin. 


Lisäksi aloin tänään toistaa hiustenleikkuuta useita kertoja ja kysymään Elleltä "Mennäänkö leikkauttamaan Ellelle prinsessatukka?" ja kertomaan että "Täti leikkaa sinulle ihanat hiukset." ja kun astuimme kampaamon ovesta sisään Elle kyseli prinsessatukkansa perään. Hän myös heti hoksasi, että hänen pitää istua tuolille. Sillä niin teki toinen asiakas kampaamossa ja lapsi videolla. Hän toisteli minun sanojani leikkaamisesta ja prinsessatukasta. 


Lahjominen, yksi kolmesta kovasta. Meillä ne kaksi muuta kasvatuskeinoa, jota kukaan ei käytä, ei oikein toimi. Mutta lahjominen toimii. Joten eikun muumit pyörimään ja rusinat käteen. Keskittyminen pysyi aika hyvin muualla kuin hiustenleikkuussa, joten se kävi aika helposti. Vain otsatukka ja yritys leikata koneella tuotti vähän kiemurtelua. Ja lopuksi kiitettiin toki kampaajaa. Elle kehui jopa myöhemmin menevänsä uudelleen. Eli kaikki meni hienosti! Hänellä on nyt "inana" tukka, kuten tyyppi itsekin sanoi. Äiti vain ihasteli loppuillan. Nyt se ei ainakaan enää ole vauva, niin ison tytön kampauskin.


Aistiyliherkkä?

Meillä on viimeinen kuukausi ollut aika väsyttävä. Ollaan oltu kipeänä paljon, mikä on outoa koska yleensä ei olla. Sen lisäksi Elle on alkanut toimimaan tietyllä tavalla toistuvasti ja koko ajan vain pahemmin. Koska kysyvä ei tieltä eksy niin kuvailin asian erääseen ryhmään ja sain monta vastausta. Aistiyliherkkyys. 


Pidempään lukeneet tietävätkin jo ehkä Ellen luonteesta jotain. Ettei me ikinä olla superhelpolla päästy. Hän ei koskaan ole ollut sylissä viihtyjä, mutta yksinkään ei ole halunnut olla. Vieressä nukkuminen on aina ollut hankalaa, koska hän nukkuu levottomasti. Jo yli vuosi sitten kirjoitin blogissakin siitä miten huonosti hän syö. Parannusta ei tosiaankaan ole tapahtunut, päinvastoin. Tällä hetkellä tyttö syö kotona periaatteessa ainoastaan mysliä. Kaikesta muusta otetaan vain haukku tai pari lusikallista.  Hoidossa syö ihan ok, mutta kotona lämmin ruoka on erityisen hankala. Usein ruoka on tytön mielestä myös "kuumaa", vaikka se esimerkiksi minulle tuntuisi jo hailakalta. 


Juuri eilen leikkasin Ellen päästä rastan. Hänen hiuksensa takkuuntuvat todella helposti ja niiden harjaaminen taas on todella vaikeaa. Tähän saakka olen yrittänyt hoitosuihkeen kanssa siirtäen hänen keskittymisensä johonkin muuhun samalla. Vaikka takkuja ei olisi niin harjaaminen Ellen mielestä "sattuu". Hampaat meillä pestään nekin puoliväkisin pikana, yrittäen saada lapsi kuvittelemaan että se on leikki. Hampaiden harjaus kutittaa, eikä hän pysy paikallaan ilman kiinnipitämistä. Kynsien leikkaus menee samaan kastiin edellisten kanssa ja parhaiten ne saisi leikattua unessa. 

Nyt parin viikon sisään on alkanut tämä, että Elle vähän väliä itkeskelee että"kutittaa" ja näyttää yleensä jalkoja. Pukeminen on ollut jo vuoden useimmiten yhtä helvettiä kun hän ei yksinkertaisesti halua vaatteita päälle. Sukkahousut ja sukat on vihonviimesiä vaatekappaleita, mutta myös kaikki kaulukset ja hatut ahdistavat kovin. Nykyään myös rasvaaminen, silittäminen ja muu vastaava saa vastaanoton "Äiti älä kutita minua". Ensin ajattelin vaatteiden ahdistavuuden johtuvan atopiasta, mutta se pahenee koko ajan, kun taas iho on talvesta parantunut koko ajan. Sittemmin olen syyttänyt myös uhmaa, mutta Elle on kovin vilpitön ja puhuu vaatteiden ahdistavuudesta aivan satunnaisesti. 


Kun muut ovat alkaneet huomautella näistä asioista niin aloin miettiä, että kyllä tässä joku on vikana enkä ole ihan sekaisin. Elle on alkanut pelätä suihkua jos vesi tulee sieltä ylhäältä. Peppua pestään lähes poikkeuksetta kiljumisen, itkemisen ja "äiti älä" pyyntöjen kera. Vesi on kuulemma kuumaa, laitan kylmemmälle ja yhä kuumaa. Oma äitini on ihmetellyt asiaa minulle useaan otteeseen ja nyt päiväkodissa ollut opiskelija palautti Ellestä havaintotehtävän, jossa mainitsee asiasta. Sielläkin on huomattu miten ahdistavia vaatteet Ellelle ovat. 

Lopulta päädyin heijastamaan "oireita" itseeni. Minun vaatteistani on aina leikattu laput pois, vaikkei minulla lapsena edes ollut atopian oireita. Edelleen vihaan kiristäviä housuja ja käytän niitä vain kodin ulkopuolella. Sama rintaliivien kanssa. Kotiin tullessa vaihdan lähes heti yökkärin päälle. Aika ajoin olen erittäin herkkä kosketukselle, enkä pidä siitä yhtään. Minua ei saa siis koskea lainkaan. En pysty keskittymään melussa, esimerkiksi taustamusiikki on mielestäni yksi kamalimpia asioita mitä tiedän. En kestä esimerkiksi kellon tikitystä tai sitä että joku naputtaa vaikka pöytää. En tykkää kotona ollessani pitää hiuksia auki, sillä jos ne menevät kasvoilleni niin ne kutittavat. Osasyy nukahtamisen vaikeuteen on se etten saa peittoa ja tyynyä kunnolla vaan ne ahdistavat minua. 


Lisäksi olen huomannut Ellessä uupumuksen. Hän on kovin väsynyt, kovin usein. Tyttö on kaksi ja näen hänessä sitä samaa uupumusta mitä koen itse joka päivä. Onko sekin oire jostain vai sitä kun päiväunet ovat jäämässä pois? Uhmaa? Aistiyliherkkyyttä? Haluaisin sopia päiväkodin kanssa vasun ja puhua tästä, sekä heidän kokemuksistaan aiheesta. Haluaisin soittaa neuvolaan, mutta en meidän neuvolan terkalle. Eli ensin pitäisi vaihtaa se terveskeskus, mikä on tehty yllättävän vaikeaksi. Olen lukenut aiheesta paljon viime päivinä ja monet pitävät koko juttua vain jonain muotidiagnoosina. Tai puutteena kasvatuksessa. Uskon että teissä lukijoissa on joku joka tietää aiheesta enemmän. Ja jos on, niin olisi huippua jos voisit kertoa oman mielipiteesi asiaan ja siihen miltä tämä kuulostaa. 


Tämä alkaa olla aika hankalaa meille kaikille. Ja haluaisin että Ellellä ei olisi niin kovin hankalaa, sitä on tuskallista seurata sivusta. Jos jollain on käytännön neuvoja niin otan ne ilolla vastaan. Siihen saakka kun saadaan jonkun ammattilaisen näkemys asiasta.